Minnan kertomus

Olen Minna Vantaalta, Pakkalasta lentokentän kupeesta. Perheeseen kuuluu lapset Maria ja Miro, aviomieheni Tomppa sekä kultaiset Pihla, Lumi, Kaste ja Usva

Koiria on ollut jo lapsuudenkodissani, joista ensimmäinen muistikuva on sakemanniuroksesta, jonka olin ristinyt poika-koiraksi. Kaltoin kohdeltu naapurin haukku sai uuden kodin meidän lämpimästä ulkoeteisestä, jonne sen salaa majoitin. Tämä perheemme sala-asukas eli vanhuuteen saakka eteisessä ja kävi välillä omilla teillään, mutta aina palasi takaisin luoksemme.
Vaarillani oli suuri osuus koirarakkauteen. Äidin vastutuksesta huolimatta eräänä jouluaattona meille ilmestyi vaarin sylissä mopsiherra Hupi, joka oli koko elämänsä ajan suuri-pieni persoona. Äiti hankki meille kääpiökoiria, japaninspanieleita, joiden parissa itse innostuin touhuamaan useammankin vuoden. Raukat, luulivat varmaan koko penen elämänsä olevansa valepukuisia kultaisianoutajia! Ensimmäiseen kultaiseennoutajaan tutustuin Sunin Helenan ja hänen kultaistensa kautta.

Ensin niitä oli vain yksi, sitten useampi ja kummasti niitä ilmestyi äidillekin. Kunnes niitä oli pieni lauma! Vaikea olla tutustumatta rotuun, joka on niin ihmisystävällinen ja mielyttämishaluinen kuin mitä kultainen on. Siinä omien käppänöiden ohella hoidin ja autoin aina tarvittaessa, raahauduin "vastentahtoisesti" leireille ja tapahtumiin, ja kaipa siinä ohessa jotain taitoa ja tietoakin sai rodusta.

Kuten asiaan kuuluu, pitää elää tiukat ja kapinoivat nuoruusvuodet, mennä naimisiin ja tehdä lapset, kunnes aika (ja minä) oli kypsä ottamaan vastaan ensimmäisen oman kultaisen, Laran (Reflect Lady Laramia) vauvan Helmin. Nyt Helmin kaverina on sijoitusnarttu Sofia, Piiparisen Elinan kennel Finngreenistä.

Kiitos kannustavien ja eläinrakkaiden vanhempien, ystävien ja varsinkin Helenan avustuksella otetaan ensi askeleita kultaisten parissa. Vuonna 2005 astuin äidin saappaisiin kennel Minellin toiminnassa ja teen nyt yhteistyötä Helenan kanssa.

Helenan kertomus

Kennel Minellin historia alkaa 30 vuoden takaa. vuodesta 1981 eli samasta vuodesta kun Golden Ringin synty. Silloin minulle tuli ensimmäinen kultainen Micella Nellie (synt. 18.2.1981).

Sitä ennenkin oli maailmani ollut täynnä koiria ja koiraharrastusta. Ensimmäisen oman koiran sain yhdessä kaksoisvejeni kanssa seitsemänvuotiaana. Se oli Peggen-kennelin airedalenarttu, jota kutsuttiin Tepsuksi. Tepsu eli 16 vuotta. Sen jälkeen veljelleni tuli harrastuskoiraksi dobermanneja, niiden myötä minäkin tutstuin palveluskoiratoimintaan, kokeisiin ja koulutukseen. Kun dobermannit jäivät veljeni perheeseen, haaveilin kultaisestanoutajasta 70-luvulla. Asioihin tuli kuitenkin vielä yksi lisäpolku, ja ensimmäiseksi ihan omaksi koirakseni tuli bullterrieriuros Kuosman Othello. Kun sen elämä päättyi vain 7-vuotiana, päätin ettei enää koiria. Toisin kävi. Ensimmäinen kultainen tuli taloon ja niitä on ollut talossa 25 vuoden ajan.

Ensimmäisen kultaisen otin palveluskoiraksi, mutta tutustuakseni noutajiin lähemmin, osallistuin Nellin kanssa Golden Ringin ensimmäiselle metsästyskoulutusleirille 1982, jossa kouluttajana oli mrs. Joyce Munday Englannista. Tosin harrastustoiminta on minun kohdaltani jäänyt emmänkin yhdistystoiminnaksi ja koirien kanssa lenkkeilyksi.

Kasvatustyö on ollut tahdiltaan melko verkkaista, yhdeksän pentuetta. Näistä kaksi ehti olla yhdessä Sinikka Valtosen kanssa,. Hänen kanssaan olimme harrastaneet koiria yhdessä 30 vuotta, ja Sinikan jäädessä eläkkeelle, päätimme kasvattaa kultaisia yhdessä (hänellä oli kasvattieni lisäksi oma kantanarttu Reflect Lady Laramia). Sinikan elämä päättyi odottamatta vaikeaan sairauteen, Sinikan viimeinen kultainen Sissi siirtyi luokseni. Sinikan tytär Minna (Hästbacka) oli hoitanut jo ensimmäistä kultaistani Nelliä, hänelle tuli ensimmäiseksi omaksi kultaiseksi yhteisomistuksessa kanssani Sissin sisko Helmi. Kesästä 2005 lähtien kennelnimi Minellin on meidän molempien nimissä. Tästä alkaa Minellin kultaisen nykyaika.

-Helena-

© Minellin      All right reserved      Webdesign & webmaster © Mia Kataja